Tiedän että on yö
kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö
sanomatta nimeään

Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet

Kuljen ulkona valossa
kasvoillani voin tuntea tuulen

Ei sitä tuntunut talossa,
johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekään
Ei missään tule minun luokseni
minun vuokseni

Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme

Kutsun saaneena tulin,
lähdin kuin varas,
säikähdin viimein

Kun itseeni tarttuneen,
tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin,
tarttui mun huiviin,
tuoksusi,
teit saman minulle,
juoksusi,
annan anteeksi sinulle

Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, että meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha

Vain tahroja paperilla älä siis suutu,
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha

Vain tahroja paperilla älä siis suutu
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha

Vain tahroja paperilla älä siis suutu
ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme

Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää,
se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha.

Eppu Normaali