Poeter.se logo icon
Redan medlem?   Logga in




 
En dikt på finska som jag skrev i somras när jag var deppig.


Aika

Aika ei kulu
Se on harmaa, surullinen
ja yksinäinen lapsi

Heinäsirkat soittaa
ja vauva huutaa kaukana,
mutta ei kukaan muu kuin ajan lapsi huomaa että
aika on pysähtynyt.

Sade alkaa hiljasti ropisemaan kattoa vasten.
Ne vihreät omenat puussa,
ei koskaan tule kypsymään,
Tuuli kuiskaa sen ikuista lauluaan latvassa.

Ajan lapsen unelmat ovat sammuneet,
jotta ne voi uudelleen syntyä hänelle jonain päivänä.




Fri vers av Subi
Läst 603 gånger
Publicerad 2007-04-01 13:56



Bookmark and Share

  > Nästa text
< Föregående

Subi
Subi