Astun sisälle pieneen kauniiseen kappeliin
pidän kädessäni valkoista pionin kukkaa
joka tuoksuu imelän makealle

Katseeni kiinnittyy arkkuun
missä rakas ystäväni lepää
ilmapiirissä on surullisen juhlallinen tunnelma

Minä tunnen niin voimakkaasti että
sillä hetkellä kun ummistit silmäsi viimeisen kerran
leijaili sielusi puhtaan valkoisena perhosena taivaaseen

Sinne jota kutsutaan Paratiisiksi
tunnet varmaan tällä hetkellä hyvyyden ja rakkauden
joka Sinut ympäröi olet päässyt matkan päähän kotiin

Ehkä virvoittelet varpaitasi kristallivirran
viileässä kirkkaassa vedessä
kuuntelet taivaallista musiikkia

Astun ulos kappelista taivas on kirkkaan sininen
aurinko paistaa häikäisevän kirkkaasti
Linnut visertää keskikesän tuoksut ilmassa

Ajattelen ... että miten äärrettömän kaunista paratiisissa on
jos jo täällä saadaan nauttia näin ihanasta
Jumalan luomasta kauneudesta

Ystäväni jätän sinut kaikkivaltiaan Taivaallisen Isän syliin
tulen luoksesi kunnes minun on aika leijailla perhosena luoksesi
sitten voidaan puhua toisillemme jutut jotka jäi kertomatta