Minä lähden avaruuteen sinun takia.

Minä menen sinne mihin ei kokkaan lähde.

Mutta minä lähden.

Helposti.

Mies parka.

Minä näytään teille,
kuka lähtee avaruuteen sinun takia.

Mutta sinä et usko minua.

Tämä tekee ihan tosiaan minut surulliseksi.

Mutta minä olen ne niistää.

Avaruuden pojat.

Minä olen aina ollut,
ja aina olen,
ne avaruuden pojat.

Minä otan tähdet taivalta,
sinun takia.

Mutta sinä et tätä ymmärrä.

Että minä olen avaruuden poika.

Yksinäinen avaruuspoika.

Sinä et ymmärrä minun rakkautta sinulle.

Mutta minä en välitä,
kaikki teidän tähtisotia.

Kuin minulla on aina minun oma tähtisota.
(niin vaikea että ei kukan usko).

Se on ihan niin kuin talvisota juoksuhaudassa.

Avaruuden talvisota on aina minun päässä.

Ja ei kokan ymmärrä.

Pitää kuin minun lentää avaruuden hakeman
se helvetin rakkaus?

Mistä se on kiinni?

Missä se helvetin lukko on?

Missä se avain on?

Avaruudessa?

Kenen avaruudessa?

Avain on jossain avaruuden loppunsa.

Toivottavasti minä lennän sinne.

Ja löydän sen avain.

Minun on pakko.

Tämä pieni avaruuden poika,
tämä pieni köyhä mies.

Pieni mies parka läpi elämään tähtisotia.

Se kuin juokse elämään juoksuhaudassa.

Rakkauden tähtisotilas.

Elämään juoksuhaudassa.

Pieni poika.

Kuka ei kukan ymmärrä.

Ei es rakkaus.