100-vuotta itsenäisyyttä.
Talvisota
Äitien kyyneleet, sodan jaloissa nälkäiset lapset vaimojen tuska koko kansalla harmaat hapset maita peittävä verenpunainen ruska, tuli talvi niin julma ja viimat kylmät pelosta sykkivät sydämet ja itkusta täyttyivät kansamme silmät vaan sotilaat, nuo urhot, lapsen kasvoiset nuoret, kotimaamme, yhden päättivät, että talven lumien mentyä saamme nähdä lintujen keväällä tekevän pesää katsoa vihreää, vehmasta kesää ja auringon taivaalla hymyilevän tuntea lämpoä säteilevän, ei kaatuneet Suomen sotilaat turhaan, eivät antaneet perään, sen näen ja huomaan kun aamuisin herään aseista vapaaseen maisemaan, aamunkoiton hellästi tuomaan. Kohta jo nukkuneet ovat urhomme pois rohkeat miehet ja naiset isäimme maan miten heitä nyt hyväillä vois hiljaisen kiitoksen heille lähettää täältä vain saan.
Fri vers
(Fri form)
av
Marja-Liisa Koski
Läst 755 gånger och applåderad av 6 personer Publicerad 2017-12-06 09:39
|
Nästa text
Föregående Marja-Liisa Koski
Senast publicerade
Blåkullan Talvisota Sluta gnälla om invandringen Åbo Hemma Dagen, Byn Förnimmelser Se alla |