Poeter.se logo icon
Redan medlem?   Logga in




 
100-vuotta itsenäisyyttä.


Talvisota

 

Äitien kyyneleet, sodan jaloissa nälkäiset lapset vaimojen tuska koko kansalla harmaat hapset maita peittävä verenpunainen ruska, tuli talvi niin julma ja viimat kylmät pelosta sykkivät sydämet ja itkusta täyttyivät kansamme silmät vaan sotilaat, nuo urhot, lapsen kasvoiset nuoret, kotimaamme, yhden päättivät, että talven lumien mentyä saamme nähdä lintujen keväällä tekevän pesää katsoa vihreää, vehmasta kesää ja auringon taivaalla hymyilevän tuntea lämpoä säteilevän, ei kaatuneet Suomen sotilaat turhaan, eivät antaneet perään, sen näen ja huomaan kun aamuisin herään aseista vapaaseen maisemaan, aamunkoiton hellästi tuomaan. Kohta jo nukkuneet ovat urhomme pois rohkeat miehet ja naiset isäimme maan miten heitä nyt hyväillä vois hiljaisen kiitoksen heille lähettää täältä vain saan.




Fri vers (Fri form) av Marja-Liisa Koski VIP
Läst 755 gånger och applåderad av 6 personer
Publicerad 2017-12-06 09:39



Bookmark and Share


    Sefarge VIP
En sådan kraft
Offer.Sorgen o smärtan
Fött som gett/ger överlevnad
Åt kommande förstående?
generationer( förhoppningsvis)
Kiitoksia!
:}
2017-12-07

  walborg
Kiitos
2017-12-07
  > Nästa text
< Föregående

Marja-Liisa Koski
Marja-Liisa Koski VIP