Syksy on hetkellinen hyvästijättö.
Ei kuolema,
vaan tilapäinen pitempi unenomainen tila
Elämä ei kuole, elämä jatkuu.
Yksi eletty elämänjakso purkautuu, jää muistoihin
ilon punaisina, hylkäyksen keltaisina hehkuvina lehtinä.

Tuuli vie lehdet mukanaan hautaan,
luontoäidin syliin,
sade kastelee, maasta on nouseva uusi elämä,
koska elämä jatkuu.

Kasvot paljastavat että rinnassa sykkii hetken murheen sydän,
pelkoa ja kipua, kulkemisen vaikeuden merkit,
haaksirikon pelko toivottomuuden merellä
Ja kuitenkin pimeyden jälkeen on jäljellä paljon elämänvoimaa,
jatkaa elämänmatkaa
Ensi kevät herättää uinuvat kuolleet uuteen elämään, elämä jatkuu.

© Heikki Hellman