Ett sorgset hjärta slår
i november mörkret,
regndropparna strittar
mot gulnande lövmattor!

Mesen gluttar in genom fönstret.
Alla mina sommarblommor
blommat ut, vissnat, brutits.
Snart omfamnar vita snöflingor
mina sista röda rosor.

Sparvflocken glufsar i sig
de sista kornen
På marken finns fjädrar,
ugglan överraskade på natten!

November, vinden klagar o låter
i de nakna trädstammarna.
Till och med poetens hjärta
tröttnar, tar en paus.
Skogen har tystnat, sångarna är borta!


HYLÄTTYJEN KUU

Marraskuun pimeässä suruinen sydän lyö,
sade pisaroita pirskottelee
syksyn keltaisille lehtimatoille.
Tiainen ikkunan takaa kurkistaa!

Kaikki kesän kauniit kukkaseni
kukkineet, kuihtuneet, katkenneet.
Kohta valkeat lumihiutaleet
viimeiset ruusuni syliinsä sulkee!

Varpusparvi kiireessä hotkii viime jyvät,
maassa pienet höyhenet,
pöllökin nälkäinen, yllätti yöllä.
Metsä äänetön, hiljainen, laulajat poissa!

Marraskuun tuuli vinkuu vonkuu
alastomissa puunrungoissa.
Runoilijankin sydän uupuu,
ottaa tauon, torkkuu, uinuu, levähtää!

© Heikki Hellman 2013-11-06